"Minulla ei ole mitään salattavaa."

Se on yksi yleisimmistä lauseista, jonka kuulen, kun puhutaan kyberturvallisuudesta.

Mutta kysytäänpä asia toisella tavalla.

Lukitsetko kotisi oven, vaikka sinulla ei olisi mitään salattavaa?

Vedätkö verhot kiinni illalla?

Laitatko pankkikorttisi PIN-koodin näkyville kassajonossa?

Todennäköisesti et.

Silti moni käyttää samaa salasanaa kymmenissä palveluissa, avaa sähköpostien liitteitä miettimättä ja ajattelee, ettei hakkeri ole kiinnostunut juuri hänestä.

Todellisuus on aivan toinen.

Kyberrikollista ei kiinnosta kuka olet. Häntä kiinnostaa, mitä voidaan käyttää hyväksi.

Sähköpostitili.

Verkkopankki.

Sosiaalinen media.

Yrityksen tiedot.

Asiakasrekisteri.

Tai yksinkertaisesti sinun henkilöllisyytesi.

Ja sitten tulee se kaikkein vaarallisin ajatus.

"Kyllä joku muu huolehtii tietoturvasta."

Ei huolehdi.

Tietoturva ei ala palomuurista eikä virustorjunnasta. Se alkaa ihmisestä, joka istuu näppäimistön ääressä.

Yksi huolimaton klikkaus voi maksaa enemmän kuin vuoden tietoturvainvestoinnit.

Nyt pieni provokaatio.

Moni yritys käyttää enemmän rahaa kahvikoneeseen kuin henkilöstön tietoturvakoulutukseen.

Ajattele sitä hetki.

Toimistolla on huippuespressokone, mutta työntekijä käyttää edelleen salasanaa Yritys123.

Sitten ihmetellään, miksi tietomurto tapahtui.

Teknologia kehittyy jatkuvasti.

Hyökkäykset kehittyvät jatkuvasti.

Mutta ihminen tekee edelleen samoja virheitä kuin kymmenen vuotta sitten.

Mitä mieltä sinä olet?

Onko suurin tietoturvariski nykyään hakkeri… vai ihminen itse?

Kerro mielipiteesi kommenteissa. Keskustellaan.